30. URAKATKOS – HYVÄ TAPA SOVITTAA YHTEEN OPETUSTYÖ JA OMAN ÄIDIN HUOLENPITO

Esittämä Sosiaalisen Innovaation Säätiö, Liettua Haastateltu – Giedra-Marija L., nainen Haastattelun tyyppi - haastattelijan laatima tiivistelmä käyttämällä haastatellun lainauksia hyväksi Käytännön esimerkki: urakatkos

Giedra-Marija L. on Kaunas Vytautas Magnuksen yliopiston dosentti kasvatustieteen osastolla, jossa hänellä on pysyvä virka luennoitsijana. Samanaikaisesti hän on Kasvatustieteellisen tutkimuskeskuksen johtaja. Hänen työnsä luennoitsijana on organisoitu tiukan aikataulun mukaisesti, mutta hän voi joustavammin järjestellä työaikaansa tutkimuskeskuksen johtajana.

Giedra on jo täyttänyt 68 v. mutta jatkaa työssään. Hänellä on kaksi aikuista lasta ja lapsenlapsia, joiden seurasta hän vapaa-aikanaan nauttii. Eräs tapahtuma syksyllä 2009 järkytti hänen säännöllistä elämäänsä.

Giedran 93-vuotias äiti sai vakavan sydänkohtauksen, jonka vuoksi hänelle asennettiin sydäntahdistin. Äiti asui Vilnassa Giedran sisaren kanssa. Kuitenkin sairaalasta kotiutumisen jälkeen äiti tarvitsi paljon huolenpitoa, jonkun täytyi olla 24 tuntia hänen kanssaan. Gierdan sisarelle oli liian raskasta pitää huolta äidistä, näin Giedra päätti ottaa äitinsä kotiin, Kaunakseen.

"Se oli täysin uusi tilanne – minun täytyi selvittää miten voin sovittaa yhteen opetustyöni ja äidin hoidon. Yliopistolla minulla oli tiukka aikataulu, joka oli laadittu etukäteen.” Lopulta mikään muu ei auttanut kuin päätös, että Giedra ottaa 4 kuukautta palkatonta virkavapaata hoitaakseen äitiään. Vytautas Magnusin yliopiston työehtosopimuksen mukaan luovan työn tekijät (esim. tutkijat, jotka kirjoittavat kirjaa tai artikkelia tai pitävät jatkuvasti luentoja, ym.) voivat ottaa tietyksi ajaksi palkatonta vapaata, jota Giedra kutsuu palkattomaksi lomaksi.

Yliopiston taholta ei esitetty vastaväitettä Giedran pyynnölle saada 4 kuukauden vapautus luennoista. "Ehkä yksi syy, miksi pyyntööni vapaasta suostuttiin, oli pitkä palveluaikani yliopistossa. Olen työskennellyt täällä, siitä lähtien kun yliopisto perustettiin", sanoi Giedra ja lisäsi, ettei muidenkaan vapaaehdotuksia ole vastustettu erityisesti, jos heillä on tarve pitää vapaata henkilökohtaisten syiden vuoksi.

Ratkaistuaan opetusvelvollisuuksiin liittyvän kysymyksen, Giedra alkoi huolehtia äidistään kotona. Hän kuitenkin jatkoi Kasvatustieteen laitoksen keskuksen johtajana, koska siinä aikataulu oli joustavampi ja hän pystyi työskentelemään myös kotoa käsin. Asuminen yhdessä äidin kanssa paransi tytär-äiti suhdetta, joka oli löyhentynyt äidin asuessa toisessa kaupungissa Giedran sisaren kanssa. Äidin kanssa asuminen auttoi Giedraa paljastamaan tunteensa äitiä kohtaan.

"Olen koko elämäni kasvattaessani omia lapsia ja työskennellessäni yliopistolla keskittynyt omaan perheeseeni ja työhöni. Nyt kun olen saanut olla äidin kanssa, olen uudelleen löytänyt suhteeni häneen. On ollut ilo keskustella hänen kanssaan, kertoa tapahtumista kaupungissa ja konserteista tai elokuvista. Pidämme usein omaa työtämme tärkeimpänä asiana elämässämme. Saamme siitä palkkaa, jota käytämme palkataksemme muut ihmiset pitämään huolta omista vanhemmistamme, sen sijaan että hoitaisimme heitä itse. Jonain päivänä tulemme itsekin vanhoiksi ja toiveenamme on, että omat lapsemme huolehtivat meistä. Kun perheenjäsenet hoitavat toinen toisiaan, ihmisistä tulee sosiaalisempia ja vähemmän minä -keskeisiä. Ihmissuhteista tulee lämpimämpiä ja avoimempia."

Elinikäisen oppimisen asiantuntijana Giedra painottaa sitä, että ihmisten tulisi tehdä arviointi velvollisuuksistaan työtä ja perhettä kohtaan. "Täytyy valita, mitä haluaa oppia elämässään. Vain sillä tavoin saa elämästä itselleen kaiken hyödyn". Giedran valintana oli omistautua äidille ja tehdä äidin elämästä parempi. Giedra löysi kirjojen "ihmeen" lukiessaan hänellä ääneen. Hän alkoi lukea kirjoja äidille, joka ei jaksanut enää itse lukea. Aika, jonka hän vietti äitinsä kanssa, antoi mahdollisuuden Giedralle kehittää sosiaalisia taitojaan ja avartaa ajatteluaan. "Kun olin äidin kanssa opin olemaan luovempi. Opin uusia asioita: kun äitini tarvitsi jotakin, pyrin siihen että hän voisi mahdollisimman hyvin. Näin minäkin aloin voida paremmin. Tähän liittyy se etu, että tuottaessaan hyvää mieltä toisille, ihminen tuottaa hyvää mieltä myös itselleen.”

Giedran äidin terveys kohentui niiden 4 kuukauden aikana, jotka äiti ja tytär viettivät yhdessä. Äiti pystyi palaamaan takaisin Vilnaan, jossa asuu toisen tyttärensä kanssa, ja Giedra palasi takaisin työhönsä. Yliopistolla hän huomasi, että kollegojen suhtautuminen häneen on muuttunut – keskinäinen viestintä on tullut ystävällisemmäksi ja lämpimämmäksi. "Heille olin aikaisemmin vain johtaja, esimies ja nyt he havaitsivat, että myös minulla oli perheongelmia. Olen samassa asemassa kuin kuka tahansa ihminen. Nyt he tietävät, että minulla on vanha äiti, ja että se aika, jonka vietin äitini kanssa, vahvisti ja syvensi suhdettamme".

Giedran mukaan työnantajien Liettuassa tulisi luoda joustavampia työjärjestelyjä, sallien työnteon erilaisia muotoja – etätyö, osa-aikatyö, jne. "Kukaan johtaja ei vastusta tätä, mutta johtajana hän voi kohdata erilaisia ongelmia, jotka liittyvät työntekijöiden henkilökohtaiseen elämään. Tulisi olla varasuunnitelma, jonka puitteissa työntekijä voidaan korvata toisella, jos hän yllättäen joutuu jäämään työstä pois perheongelman vuoksi. Se on hätäsuunnitelma, kuten tulipalon sattuessa – se tapahtuu yllättäen ja pitää toimia nopeasti. Jos työnantajalla ei ole mitään varasuunnitelmaa tällaisten tapauksien varalle, hän ei tiedä mitä tehdä. Se ei ole helppo tehtävä, mutta hyvä johtaja onnistuu niiden ratkaisussa.”