32. JOUSTAVAT TYÖJÄRJESTELYT MAHDOLLISTAVAT ANSIOTYÖN JA OMAN JA PUOLISON ÄIDIN HOITAMISEN
|
Esittämä Sosiaalisen Innovaation Rahasto, Liettua Haastateltu henkilö – Liudmila P., nainen Haastattelun tyyppi - kirjoittajan tekemä yhteenveto haastattelusta Käytännön esimerkki:
|
|
Liudmila P on 60-vuotias nainen Kaunasista, Liettuasta. Hän on hoitanut ansiotyönsä ohella 81-vuotiasta äitiään, joka kärsii erilaisista korkeaan ikään liittyvistä sairauksista ja 88-vuotiasta anoppiaan, jolla on diabetes.
Liudmila on Venäjän kansalainen. Hän tuli Liettuaan vuonna 1975 Kaliningradista, jossa työskenteli yläasteen/lukion matematiikan opettajana. Tällöin hänen veljensä opiskeli Liettuassa. Liudmila vieraili usein Liettuassa ja piti maasta, siksi hän aloitti liettuan kielen opinnot ja suoritti kurssin tietojenkäsittelyssä Vilnan yliopistossa. Myöhemmin Liudmila sai töitä Kaunasin Tutkimus -ja kehitysinstituutista vastuualueenaan informaatioteknologia. Pian hän meni naimisiin ja ensimmäinen lapsi syntyi. Liudmilan arvojärjestyksessä perhe oli työtä tärkeämpi. Niinpä hän jäi kotiin vuodeksi lapsensa kanssa, jonka jälkeen hän palasi töihin. Hän toimi samoin toisen lapsen syntymän yhteydessä. Työn luoteesta johtuen hänellä oli mahdollisuus työskennellä kotoa käsin. Kun lapset olivat sairaita, hän pystyi jäämään kotiin lastensa kanssa ja hoitamaan työtehtäviään. Vuodesta 2006 lähtien Liudmila on työskennellyt kirjanpitäjänä yrityksessä nimeltä JSC “European Partnership”.
Näihin aikoihin hänen oma äitinsä ja anoppinsa alkoivat kärsiä korkeaan ikään liittyvistä terveysongelmista. Liudmilan äidille kehittyi vakava sairaus, jonka lopullisen diagnoosin määrittelyyn meni kauan aikaa. Liudmila kävi usein äitinsä kanssa eri lääkärien vastaanotolla toivoen, että huonontuneeseen terveydentilaan saataisiin selvyys. Juuri kun diagnoosi oli löydetty ja hoitosuunnitelma tehty, äiti kaatui ja katkaisi jalkansa eikä enää pystynyt itsenäisesti liikkumaan. Tällöin Liudmilan asui jonkin aikaa äitinsä luona. Samana vuonna hänen anopillaan todettiin diabetes, ja anoppi tarvitsi Liudmilan apua insuliinipistoksissa, koska anoppi alkoi olla siinä iässä, että hän unohti ottaa pistokset.
Liudmilalla oli paljon stressiä hoitaessaan kahta ikääntyvää ja heikkokuntoista naista, jotka asuivat erillään omissa kodeissaan. Samanaikaisesti hän pyrki hoitamaan työvelvoitteensa niin hyvin kuin pystyi. Onneksi hänen työnantajansa JSC ”European Partnership” johtaja oli erittäin ymmärtäväinen. Liudmilalle tarjottiin joustavaa työaikaa, jonka mukaan hänen tuli olla toimistolla kymmenen päivää kuukaudessa hoitamassa niitä työtehtäviä, jotka vaativat hänen läsnäoloaan. Muut työt hän sai hoitaa kotoa käsin tilanteen mukaan.
Tämä järjestely ja työnantajan vastaantulo on auttanut Liudmilaa selviytymään kuormittavasta elämän tilanteesta. Hän on pystynyt järjestämään työmääränsä hoitovelvoitteiden mukaan, etenkin kun jompikumpi hoidokeista on pitänyt viedä sairaalaan tai saamaan hoitoja, jotka usein saattavat viedä jopa puolet työpäivästä. Liudmila on tuntenut olevansa henkilökohtaisesti vastuussa sekä oman äitinsä että anoppinsa hyvinvoinnista ja on tehnyt kaikkensa, jotta kaikki perheenjäsenet olisivat onnellisia.