4. VUOROTTELUVAPAASTA UUTTA POTKUA TYÖHÖN

Esittämä Työterveyslaitos, Suomi Haastateltu – Eija L., nainen Haastattelun tyyppi – haastattelijan laatima tiivistelmä haastattelun pohjalta Käytännön esimerkki: urakatkos, vuorotteluvapaa

Eija, 55 v., on suorittanut hoitotieteen tutkinnon ja on valmistumisensa jälkeen työskennellyt 33 vuotta lukuun ottamatta kahta äitiysvapaajaksoa 1980-luvulla. Vuonna 2004 hän aloitti työnsä Työterveyslaitoksessa (TTL) kehittäjänä eritysalanaan ikäjohtaminen.

TTL on kansanvälisesti arvostettu tutkimus- ja asiantuntijalaitos, joka edistää työsuojelua ja työhyvinvointia. Henkilökunnan määrä on noin 600, lisäksi noin 200 henkilöä työskentelee projektitehtävissä. TTL on proaktiivinen työpaikka, jolla on tasa-arvo-suunnitelma. Laitos on investoinut paljon henkilökunnan koulutukseen. Vuonna 2008 järjestettiin koulutusta hiljaisen tiedon jakamisesta (www.ttl.fi).

Eijan työhön kuuluu ikä-ohjelmien suunnittelu ja kehittäminen yhdessä yritysten ja työpaikkojen kanssa. Tämä asia on tärkeää Suomessa väestön nopean ikääntymisen johdosta. Siksi uutta tutkimusta tarvitaan. Eija työskentelee Työn kulku- teemassa. Hänen työpaikkansa sijaitsee Tampereella, muut jäsenet työskentelevät Helsingissä. Tämä merkitsee paljon matkustamista Eijalle.

Vuoden 2009 aikana Eija piti vuorotteluvapaan, joka on eräänlainen sapattivapaa. Vuorotteluvapaa perustuu lakiin, ja sen järjestelyistä tulee sopia työnantajan kanssa. Kun asenne työpaikassa on positiivinen, käytännön järjestelyt hoituvat hyvin, kun sovitaan esimerkiksi vapaan kestosta ja jaksoista. Vuorotteluvapaa voi kestää 90–359 päivää ja se voidaan pitää yhtenäisesti tai eripituisissa jaksoissa. Kaikista järjestelyistä tulee sopia työantajan kanssa.

Jotta voi hakea vuorotteluvapaata, tulee työntekijällä olla vähintään 10 vuoden työhistoria. Tässä suhteessa Eija täytti hyvin vaatimukset, hänen työhistoriansa ollessa reilut 33 vuotta. Vuorotteluvapaan erikoisuus on siinä, että vuorotteluvapaan ajaksi tulee palkata sijainen, jonka palkan maksaa vuorotteluvapaalle lähtijän työnantaja. Sijaisen tulee olla nuori ja pitkäaikaistyötön tai henkilö, joka ei ole saanut työtä valmistuttuaan yliopistosta tai ammatillisesta koulutuksesta.

TTL:n asenne koskien Eijan vuorotteluvapaata oli positiivinen. Niin esimies kuin kollegat suhtautuivat siihen heti myönteisesti. He olivat sitä mieltä, että vuorotteluvapaa on hyvä ajatus. TTL:n henkilöstöpäällikön mukaan laitoksessa on kertynyt vuorotteluvapaasta hyviä kokemuksia, ja monet ovat käyttäneet sitä hyväksi.

Eijalla oli päteviä syitä tauon pitämiseen. Hänen äitinsä oli vakavasti sairas ja Eija halusi viettää enemmän aikaa huolehtiakseen hänestä.

Toinen syy oli hänen professorimiehensä sapattivuosi Tampereen teknillisestä korkeakoulusta. Eija halusi nauttia ”laatuajasta” ulkomailla hänen kanssaan. Samalla hän voisi myös omistautua omille harrastuksilleen.

Sapattivapaata koskevat tutkimukset osoittavat että nämä ovat niitä samoja syitä, miksi ihmiset hakeutuvat sapattivapaalle. Ihmiset haluavat myös toipua työkiireistä ja viettää aikaa perheen, ystävien ja harrastusten parissa. Enemmistö (70 %) sapattivapaan pitäjistä on naisia, jotka työskentelevät ihmisintensiivisissä ammateissa, kuten opettajat, sairaanhoitajat ja muut julkisen alan työntekijät.

Eija nautti vuorotteluvapaastaan, mutta oli iloinen palatessaan takaisin työhön. Vapaalla ollessaan hän piti jonkin verran yhteyttä työkavereihin ja luki sähköpostejaan säännöllisesti. Muuten hän oli työhuolista vapaa. Hän oli tyytyväinen sijaiseensa, joten muut eivät ylikuormittuneet hänen poissaolonsa vuoksi.

Eijalle vuorotteluvapaan parhaat puolet merkitsivät enemmän aikaa perheelle, harrastuksille ja opiskelulle. Oli myös tärkeää saada etäisyyttä työrutiineista ja kehitellä uusia ideoita. Urakatkos voi auttaa häntä pysymään kauemmin työssä, mikä on yksi vuorotteluvapaan tavoitteista.